Tekstit

Oodi kulttuurille

Kuva
Muistan, että kiinnostuin toisista kulttuureista ja uskonnoista jo hyvin varhain, 13-vuotiaana. Minulla oli työpöydällä kirjoitusalustana maailmankartta ja piirsin siihen tussilla erilaisia reittejä, joita halusin matkustaa. Ensimmäinen suuri kiinnostuksen kohteeni oli Intia. Minua kiehtoi hinduismi ja ennen kaikkea uskontoon liittyvä ruokakulttuuri, olinhan juuri ryhtynyt myös kasvissyöjäksi. 14-vuotiaana ryhdyin käymään Hare Krishna -temppelissä sunnuntaijuhlissa ja uskallan sanoa, että se muokkasi maailmankuvaani aika paljonkin. Toisaalta samaan aikaan luin myös filosofiaa, psykologiaa ja välillä kaikkea esoteerista ja teosofista huttua sekä new age -juttuja. Joka tapauksessa temppelikäynnit olivat häkellyttäviä ja upeita minulle, jonka kokemus uskonnon suorittamisesta oli luterilaisen betonikirkon huipputylsät jumalanpalvelukset ja monotoniset, surumieliset virret.

Lopulta kyllästyin siihen, ettei temppelillä saanut kyseenalaistaa mitään ja käynnit jäivät muiden juttujen jalkoihin.…

Täällä taas

Kuva
Olemme totutelleet uuteen kotiin nyt muutaman päivän ajan. Muuttolaatikot on saatu puretuksi ja tavarat löytäneet suunnilleen paikkansa. Kuin tervetulotoivotuksena viereisellä työväentalolla oli djembekonsertti lauantai-iltana. Nautiskelimme siitä omalta terassiltamme käsin ja sormet syyhysivät mukaan rummuttamaan.




Tuntuu todella erikoiselta asua maan tasalla. Asunto on tilavampi ja valoisampi edelliseen verrattuna ja aluekin on vaikuttanut mukavalta siinä määrin, mitä olemme siihen ehtineet tutustua. Tässä on varmasti oikein hyvä, vaikka muutossa oli mukana pientä haikeuttakin. Hassuna sattumana huomasin, että meidän keittiön ikkunastamme näkyy paikka, jossa Valo sai ensimmäiset, neuvolalääkärin määräämät fysioterapiakertansa, ennen kuin siirtyi kelan kuntoutuksen piiriin.


Kolmonen on ollut iloisella ja riehakkaalla päällä. Varmasti hänellekin on mukavaa, kun muuttostressin jälkeen asiat palaavat normaaleihin ja leppoisiin uomiinsa. Olemme nauttineet keväästä täysillä ja viettäneet tun…

Aurinkoista pääsiäistä!

Kuva
Kuten arvata saattaa, muuttohommat ovat pitäneet kiireisinä. Olemme karsineet tavaraa kierrätykseen ja roskikseen (mistä sitä kertyy?!) ja siivonneet kaappeja. Onpahan jotain pientä viety jo uuteen kotiinkin. Ensi viikolla saapuu kasa muuttolaatikoita täytettäviksi.
Koska päässä hurisee nyt lähinnä käytännön asioita ja illat menevät järjestellessä, blogi jää muutaman viikon tauolle.
Hyvää pääsiäisen aikaa kaikille lukijoille ja aurinkoisia kevätpäiviä! Tänään ainakin täällä Helsingissä oli upean keväinen keli, vihdoin ja viimein.






Yllättävä tarjous

Takana jännittävä ja ehkä vähän vauhdikaskin viikko. Maanantaina sain yllättäen ja täysin puskista asuntotarjouksen. Keskiviikkona kävimme katsomassa asuntoa ja torstaina paperit oli signeerattu. Olen tykännyt nykyisestä asunnostamme ja sen loistavasta sijainnista kulkuyhteyksien kannalta valtavasti. Naapurit ovat olleet huippumukavia ja kattavat palvelut löytyvät kävelymatkan päästä. Uudessa asunnossa asumiskulut kuitenkin laskevat siinä määrin merkittävästi, että olisi ollut typerää olla ottamatta sitä vastaan.

Ei uudenkaan asunnon sijainti ole huono ja kulkuyhtyksiä sekä palveluita on kävelymatkan päässä vähintään triplaten verrattuna nykyiseen. Asuntoa remontoidaan parhaillaan eli pääsemme muuttamaan uudenkarheaan kotiin. Ensimmäistä kertaa vanhempien luota muuton jälkeen minulla on käytettävissäni pieni piha. En kuitenkaan tunne aluetta kovin hyvin ja kaikki uusi jännittää aina. Vanhasta irti päästäminen ja uuteen sukeltaminen vaatii päättäväisyyttä ja vähän rohkeuttakin. Pieni os…

Sunnuntaimietteitä

Oman monikulttuurisen suhteeni myötä olen alkanut seurata oleskelulupauutisointia ihan uusin silmin. Toki uutisointi on myös yleistynyt muutaman vuoden takaisen turvapaikanhakijaryntäyksen seurauksena ja uudelleen muotiin noussut nationalismi on värittänyt paitsi keskustelua, myös politiikkaa, vahvasti uuteen suuntaan sen jälkeen kun tapasin mieheni. Helsingin sanomien pääkirjoitussivuilla oli loistava kolumni aiheesta jokin aika sitten. On oikeasti tosi surullista, miten vihamielisesti ja sulkeutuneesti suhtaudumme työikäisiin, nuoriin ihmisiin maassa, joka kipeästi kaipaa työikäisiä, nuoria ihmisiä.

Hesarinkin juttu liittyi tottakai muutama viikko sitten otsikoissa olleeseen turvapaikanhakijan palautukseen ja hänen ampumiseensa Irakissa. Itselleni aiheesta uutisia lukiessa paljon suurempaa kummastusta on aiheuttanut se, että hänen tyttärensäkin oleskelulupahakemus hylättiin, vaikka tyttärellä on kaksi Suomessa syntynyttä lasta oleskeluluvan saaneen irakilaismiehen kanssa. Juttu sotii…

Kuulumisia

Mies on lanseerannut termin "fake sun" kuvaamaan Suomessa säätä, jolloin aurinko paistaa, mutta ei ole lämmin (eli suurimman osan vuodesta ;)). Upeita aurinkoisia kelejä on tullut seurattua lähinnä ikkunoiden läpi, sillä kolmonen ei vielä liiku ulkona tarpeeksi, että pysyisi kovinkaan suurissa pakkaslukemissa lämpimänä. Ulkoilu on lähinnä ollut kauppa- tai kerhoreissun yhteydessä sellainen vartin piipahdus pihalla. Onneksi auringon lämmön voi jo tuntea, varsinkin ikkunan läpi se on kuin lupaus kesästä, ja myös pakkaset ovat alkaneet helpottaa.

Aika ihanaa, että on maaliskuu. Kevät tulee, toivottavasti pian. Kädet syyhyävät jo parvekeviljelmien kimppuun. Suunnitelmissa on vaikka mitä! Onneksi voin aloitella täällä sisätiloissa ruukkukasvien mullanvaihto-operaatiolla. Oikeasti tarvitsisin muutamia uusia, isoja ruukkujakin, mutten ole onnistunut useamman vuoden etsinnöistä huolimatta niitä löytämään. Josko tänä vuonna? Kriteereinä kun on lasittamattomuus ja  reikä pohjassa, ihan…

Vertaistuesta ja joukkoon kuulumisesta

Kävin toissaviikolla vammaisperheiden vertaistukitapaamisessa. Ensimmäistä kertaa Valon kuoleman jälkeen. Kun sain kutsun, mietin hetken, onko minulla oikeutta mennä sinne. Useampi ystävä ja tuttu totesi tapaamisen jälkeen, että oli näkevinään meidän pojan kuvan facebookin newsfeedissä, mutta oli todennut, ettei se voinut olla, koska "mitä sä tekisit siellä". Niinpä.

Valon kuolema oli riuhtaisu pois tietystä viitekehyksestä. Erityisarki loppui. Terapeutit, joiden kanssa vuosien varrella tultiin aika läheisiksikin, eivät yhtäkkiä enää käyneet. Blogi, jota kirjoitin meidän arjesta, ei enää voinutkaan jatkua samalla teemalla. Vertaistuki, järjestöt ja tapahtumat... Ne eivät tavallaan enää koskettaneet.

En oikein missään vaiheessa ole saanut mitään irti kuolleiden lasten vanhemmille tarkoitetuista vertaistukiryhmistä. Harvempi heidän joukostaan on elänyt vuosia vaikeasti sairaan lapsen kanssa katsellen sairauden etenemistä ja oireiden voimistumista. Silloin kuolemaan liittyy myös …