Pimeän jälkeen

Olemme päässeet kotiin ehjinä, mikä ei tunnu itsestään selvyydeltä kun seuraa Euroopan tapahtumia. Tuntuu, että koko ajan jossain räjähtää tai pamahtaa. Kieltämättä uutiset puhuttivat matkallakin. Ranskassa ja Italiassa kaduilla näkyi huomattavasti poliiseja ja sotilaita, myös ei-turistialueilla. Silti todennäköisyys joutua tapahtumien keskipisteeseen on pieni, matkailu oli ihanaa ja loppujen lopuksi edes kotiinsa linnoittautumalla ei selviä elämästä hengissä. Reissumme suuntasi ensin pikapysähdykselle Pariisiin, jossa hortoilimme läpi Eiffeltornin ja Champs Elyseen sekä istuskelimme Seine-joen varrella pitkät tovit. Joka paikassa tulvi senegalilaisia myymässä Eiffeltornin pienoismalleja. Pariisin metrokartta oli kertakaikkisen hämmentävä, koska se haaraili ties minne. Metro oli suurkaupunkimaisen täynnä ja tunnelma oli hikinen. Pariisia sanotaan romanttiseksi, mutta itse koin sen vain isoksi Helsingiksi eikä se tarjonnut suuria elämyksiä, vaikka maailman kuulut nähtävyydet ol

Kävin lääkärissä, jännitti hirveästi. Jäin miettimään sitä, kuinka Valon kanssa eletyt vuodet muuttivat suhtautumistani terveydenhoitojärjestelmään. Totuin siihen, että tutkimuksissa todennäköisesti selviää, että asiat ovat huonosti, mutta on epävarmaa miksi tai ainakaan ei tiedetä, mitä asialle voisi tehdä. Ehdin vuosien varrella tuskastua ja turhautua verinäytteisiin ja kontrollikäynteihin, koska niiden järjestely varsinkin työelämän ohella oli haastavaa, eikä niistä ollut mitään hyötyä. Vaikka tiesin ja tiedän, että olimme huippujen käsissä ja useampi lääkäri matkan varrella paneutui ja perehtyi Valon ongelmiin, liittyy varsinkin sairaalaan hyvin  negatiivisia mielikuvia. Ei ole jäänyt mieleen yhtään kertaa, jolloin olisin Valon kanssa saanut positiivisia uutisia, kehuja ja kannustusta. Tällä kertaa käynti päättyi kuitenkin hymyyn. Pientä jännitystä on ollut ilmassa muutenkin. Olen ottanut kuumeisesti selvää minulle niin oudoista lentokonematkustamisen säännöistä. Googlen tilasto

Kesäloma on tullut tarpeeseen. Ihanaa, kun ei tarvitse pinnistellä yhtään. Välillä mietin, että olen ihan päästäni sekaisin, kun menin töihin niin nopeasti. Ja samalla tiedän, ettei kotona lojuminen olisi auttanut mitään. On kevät silti vaatinut psyykkistä kanttia. Ei taida olla ihan ideaalitilanne, että täytyy toisinaan käydä työpaikan vessassa nieleskelmässä kyyneleitä kun ikävä iskee niin kovaa. Lämpimistä kesäpäivistä on nautittu ulkona. On ihan mahtavaa, että Suomessakin edes muutaman viikon vuodesta on päiviä, jolloin ei tule kylmä, kun menee ulos. Esikoisen kesälomatoiveita on toteutettu ja jokunen odottaa vielä toteuttamistaan. Parvekkeella myöhäiset tomaatintaimet alkavat näyttää jo aika vankoilta ja puskevat varmaan pian kukkia. Jos oikein hyvä tuuri käy, niin elokuussa saadaan maistella omia tomaatteja. Linnut pitävät ikkunan takana aukeavassa metsikössä upeita konsertteja, vaikka olohuoneen ikkunan eteen pesinyt rastas onkin jo aikaa sitten lähettänyt jälkikasvunsa maailm