Pimeän jälkeen

Tällä kertaa blogissa pääsee ääneen afrikkalainen näkökulma. Mieheni on jo pitkään halunnut kirjoittaa näkemyksiään afrikkalaisuudesta ja elämisestä Suomessa. Sovimmekin, että hän voi toisinaan julkaista kirjoituksiaan täällä blogissa. Alkuperäistekstin alla on suomennos.  ***** WHAT do you believe in? : Religion or something else? How do your religion or beliefs VALUE your personality or individuality in terms of, SEX, COLOURS, EDUCATIONS and LANGUAGE?   I might sound stupid to you, but my conscience tells me that the biggest mistake in HUMAN LIFE is when man [human being] sees Religion as more IMPORTANT than his fellow brother or sister forgetting that NO Religion can strive or go on without people BUT man can live without the idea of Religion. Please I am not against any Religions or Beliefs in any form, but i strongly and firmly oppose or against any Religion and Beliefs that downplay humanity and try to draw religious lines between colours, sex, creed, beliefs etc. which do

Sopivasti viattomien lasten päivän kunniaksi postiluukusta kolahti kirje poliisilta. Valon kuolinsyytodistus. Ensin tuntui kamalalta. Syyllisyys nousi voimakkaasti esiin jostain sieltä, mihin se on painunut piiloon. Raportin lukeminen vei takaisin kuolinyön ja päivän tapahtumiin sekä Valon ruumiiseen. Tuntui pahalta ajatella avattua ja kokoon kursittua Valoa, jollain lailla hävitykseltä. Poliisin tehtävänähän on oikeastaan tarkistaa, ettei kuolemaan liity rikosta ja niinpä Valostakin etsittiin myrkytyksen tai väkivallan merkkejä. Raportissa oli lueteltu ruumiista löytyneet lääkeaineet ja niiden pitoisuudet sekä vartalon mustelmat (jaloissa oli ortoosien painamia jälkiä). Keuhkoista löytyi keuhkokuume ja aivoista "kookkaita, poikkeavia ja turvonneita hermosolun viejähaarakkeita". Diagnoosiksi on annettu infantiili neuroaksonaalinen dystrofia. Googlettelin tuota diagnoosia ja löysin lähinnä koirista kertovia artikkeleita sekä yhden kehitysvammaoireyhtymän, johon tila liittyy

Tekisi ihan kamalasti paljon mieli jutella Valolle ja Valon kanssa. Mielessä on pyörinyt hurjan paljon juttuja joita haluaisin kertoa, kysyä ja jakaa.  Tämä ikävä ja kaipuu on jotenkin niin ylivoimaista välillä. Se on hallitsematonta, kaiken kontrollin ulottumattomissa. Se vain hyökyy jostain päälle ja pitää hetken otteessaan, hellittääkseen lopulta ja iskeäkseen taas yllättäen uudelleen. Mutta ikinä se ei saa täyttymystä ja katoa .

Valon syntymäpäivä sai kuin saikin aikaan pienen psyykkisen hämmingin. Asiaa ei varsinaisesti auttanut se, että postilaatikosta kolahti syntymäpäivän kunniaksi kirje apuvälinekeskuksesta. Kirjeessä pyydettiin minua palauttamaan heidän mukaansa edelleen lainassa oleva sairaalasänky. Jotain pientä ehkä helposti unohtuukin kaapin pohjalle... Mutta että jättäisin palauttamatta massiivisen ja tilaa vievän apuvälineen johon Valo kuoli? En edes pystynyt nukkumaan kotona ennen kuin se haettiin pois... En tiedä kuinka avk on onnistunut hukkaamaan sairaalasängyn, mutta täällä se ei ainakaan ole. Tapaus nostatti tunteita ja muistoja pintaan. Sen, miten paljon Valon kanssa joutui aina selvittelemään asioita. Onneksi apuvälinekeskuksen työntekijät olivat tosi ystävällisiä ja asia saatiin hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Joka tapauksessa syntymäpäivän jälkeen oli vähän alavireinen olo, mikä ei ole kovinkaan tyypillistä minulle. Yhtäkkiä tuntui, etten ole yhtään valmis synnyttämään. Että on yli

Kirjoittaessani aiemmin otsikolla "Rakkaustarina", eräs kommentoija kysyi, onko mieheni ulkomailta. Jäin hymyillen miettimään, mitä kommentti kertoi suomalaisista miehistä tai kysyjän käsityksestä heistä.  Mieheni on tosiaan syntynyt kaukana täältä, lähellä päiväntasaajaa. En pidä sitä kovinkaan merkittävänä tekijänä meidän parisuhteessamme, mutta tottakai se tuo yhteiseloon tietyn leimansa. Väistämättä puhumme paljon kulttuureidemme tavoista ja vertailemme niitä - se on oikeastaan ainut tapa ymmärtää toisen toimintatapoja, ajattelua ja elää yhdessä. Erilaiset kulttuuritaustat vaativat molemmilta tiettyä joustoa, jotta suhteessa on hyvä olla.  Lapsen syntymä nostaa varmasti esiin paljon lisää tapoja, jotka eroavat kulttuurissamme. Mies on esimerkiksi katsonut ihmetellen ostamiani värikkäitä vauvanvaatteita. Hänen kotimaassaan vauvat puetaan ensimmäiset kuukaudet vain valkoiseen. Hän oli hyvin hämmentynyt kun sanoin, että meillä ei ole mitään "baby colour" juttuja.

7.12.2010 alkoi matka, joka kyseenalaisti ja testasi sen, mitä elämästä ajattelin. Matka hyvin erityisen pienen pojan äitinä. Tuo matka sisälsi sukelluksen Lastenlinnan ja -klinikan osastoille, Kelan kuntoutuspapereihin, lapsen kehityksen saloihin ja siihen kuinka kaikki vaikuttaa kaikkeen. Opin viidessä vuodessa valtavan paljon liikuntavammaisuudesta, sokeudesta, epilepsiasta ja mahahappojen toiminnasta. Opin myös erilaisuudesta, älykkyydestä, ihmisoikeuksista, elämän arvosta ja välittämisestä. Sain kunnian askarrella viisi koskettelupintaista korttia, leipoa viisi täytekakkua ja järjestää viisi kertaa syntymäpäiväjuhlat. Tänään Valo täyttäisi kuusi vuotta. Ensimmäistä kertaa en voi antaa hänelle pakettia ja toivottaa onnea. Silti ajatukset ovat tiiviisti Valossa. Tämä tuntuu hyvältä päivältä katsoa vuosien aikana videoituja hetkiä. Yhdellä ehdottomista lemppareistani Valo täyttää kolme vuotta ja saa puhe- ja fysioterapeutiltaan paketin. Valon lausahdus "Kii" tarkoitta

Joskus sanotaan, että ihminen on syntyessään kuin tabula rasa, tyhjä taulu. Kuinka väärä mielikuva se onkaan! Olen taipuvainen uskomaan, että eläimet, vammaiset, pienet lapset ja kaikki, jotka eivät pysty tiettyjen kielellisten standardien mukaan ilmaisemaan itseään, ovat huomattavan aliarvioituja oman älykkyytensä suhteen. Se, että ei puhu tai puhuu huonosti, ei tee kenestäkään tyhmää. Tiedämme ja allekirjoitamme tämän teoriassa, mutta yhteiskunnan käytännöt näyttävät, että emme usko siihen lainkaan. Käytännön testi: kun joku puhuu sinulle huonoa suomea, oletat automaattisesti hänen olevan vähän yksinkertainen. Ehkä itse vierasta kieltä puhuessasi huomaat, että et pystykään ilmaisemaan itseäsi yhtä monimuotoisesti kuin haluaisit ja paljon jää sanomatta. Uskon esimerkiksi, että Valo oli älykäs ja hänen päässään liikkui paljon ajatuksia. Hänellä oli hyvin rajalliset mahdollisuudet ilmaista niitä, mutta jos oli tarpeeksi aikaa ja tahtoa kuunnella, hän kyllä kertoi niitä. Valo ymmärsi