Pimeän jälkeen

Tässä oiva snacks uudenvuoden juhlapöytään. Chin chin on länsiafrikkalainen herkku, josta jokaisella maalla on oma variaationsa. Monessa maassa se taikina on makeaa ja silataan tomusokerilla, mutta ghanalaiset eivät ole niin sokerin perään. Itse asiassa sokerin uskotaan alentavan mieskuntoa ja varsinkin miesten tulisi karttaa sitä. Ghanalaisessa chin chinissä maistuukin valkosipuli ja pientä potkua se saa pippurista. Kuvatulkkaus: Chinchinejä kulhossa ruokapöydällä. Nämä ovat hätäpäissään (kolmosen huutaessa kantoliinassa) muotoiltu ja oikeastaan liian paksuja sekä epämääräisen muotoisia ylipäätään... Yritä siis päästä parempaan lopputulokseen. 5dl vehnäjauhoja 1½ tl suolaa 1tl muskottipähkinää ½ tl leivinjauhetta ½ tl (tai maun mukaan) valko- tai mustapippuria 125g margariinia 2-3 valkosipulin kynttä 1 sipuli reilu 1dl (kaura)maitoa (1 kananmuna) öljyä paistamiseen Jauha mikserillä tai vastaavalla sipuli ja valkosipuli tahnaksi. Sekoita kuivat ainekset, nypi muka

Pahoittelut tavallista kauemmin kestäneestä blogihiljaisuudesta, johon syyllisenä ovat lähinnä iltaisin minut sohvaan tiukasti naulinnut kirja sekä viikko sitten tapahtunut oivallus siitä, että joulu tulee ihan pian. Marraskuussa vielä odottelin kärsimättömästi joulukuuta ripustellessani ensimmäisiä valosarjoja ja perinteinen piparkakkutalokin valmistui aikataulussa, mutta sitten tuudittauduin ajatukseen, että olen tänä vuonna kotona ja minulla on hurjasti aikaa. Jostain syystä päivät hujahtivat ohi ja joulukortit ehtivät postiin perinteiseen tapaan juuri ennen dead linea. Nyt lahjat alkavat olla kasassa ja ruokaostoksetkin hyvällä tolalla. Jonkin verran kyökissä kökkimistä on vielä loppuviikolle tiedossa, mutta onneksi se on mieluisaa puuhaa. Kuvatulkkaus: piparkakkutalo, kuvattuna ylhäältäpäin. Kuvassa näkyy toinen puoli katosta sekä sen alla mökin etuseinä sekä siitä aukeava ovi. Talo on koristeltu valkoisin pursotuksin sekä värikkäillä makeisrakeilla. Talon katolla istuu esik

Seitsemän vuotta sitten kuuden aikaan illalla, syntyi pieni nyytti, joka sai nimekseen Valo. Tänään olen jo toisen kerran siinä tilanteessa, etten voi ojentaa lahjaa enkä onnitella. Eikä se ole yhtään helpompaa kuin viime vuonnakaan. Kuvatulkkaus: Valo nukkuu kantoliinassa kahden päivän ikäisenä Erilainen onni Sinä puutut pöydästämme. Me sytytämme erityisen kynttilän. Ihmiset joskus kysyvät,  enkö ole vielä päässyt yli sinusta. Minä ihmettelen kovin, mitä he tarkoittavat. Sinä panit hammaspyörän pyörimään minussa. Ketjureaktion ilman loppua. Eteenpäin ja taaksepäin. Olen kutonut sinut itseeni. Kuin langan, joka vaihtaa väriä kuvakudoksessa. Maaginen lanka, joka muistuttaa minua perspektiivistä. Ja antaa minulle uusia aiheita, joiden juuret ovat sisimmässäni. Ei, en minä ole päässyt sinusta yli. Miksi olisinkaan? Minä elän kaikkea sitä, jonka sinä annoit. Ja olen onnellinen siitä, että sinä kosketit minua ja muutit minut kyynel kyyneleeltä. Uskon, että  se on sinun lahjasi

Kirjoitin jokin aika sitten jossain sivulauseessa kolmosen "uudesta" terveysongelmasta. Ei sillä, että se enää olisi kovin uusi, mutta se ilmaantui joitakin kuukausia sen jälkeen kun allergiakuviot oli vihdoin saatu kuriin. Kolmoselle nimittäin ilmestyi kutisevia, märkiviä näppyjä jalkapohjiin. Ne tulevat ja menevät ja silloin kun tilanne on ns. päällä, meillä ei kutinan vuoksi juurikaan nukuta öisin. Olemme rampanneet terveyskuksessa, nähneet useita eri lääkäreitä ja samaa lääkäriä useasti ja jotenkin koko kuvio alkaa nostattaa uloketta otsaan pikkuhiljaa. Ensimmäinen toteamus on joka kerta: "En ole koskaan nähnyt vastaavaa!" Kaksi ensimmäistä lääkärikertaa poistuimme terveyskeskuksesta kortisonivoideresepti kourassa. Voiteilla ei ollut niin minkäänlaista vaikutusta. Toiseksi viimeisellä kerralla lääkäri otti kuvan ja lupasi näyttää sitä erityislääkärille. Kun viime perjantaina kävimme uudestaan samaisella lääkärillä, paljastui, että "erityislääkäri" ol

"Cooking is a lazy man's job" mies totesi maapähkinäpataa kokkaillessaan. Tällä hän viittasi siihen, kuinka Ghanassa usein ajatellaan että kokkaus kuuluu naisille - miehen tehtävä on nimittäin hankkia elanto kotiin. Siispä mies, jolla on aikaa kokkailla kotona, on laiska, koska hän ei ole töissä. Ja laiskuus taas on Ghanassa oikeasti tosi iso perisynti ja vakava syytös, jos sellaisen ilmoille heittää. Miehen ja naisen roolit ovat tietenkin tässä esimerkissä korostetun perinteiset, vaikka nekin ovat alkaneet Ghanassa pikkuhiljaa murtua. Syynä tähän on talouskasvu, joka on työpaikkoja luodessaan antanut myös naisille mahdollisuuden käydä töissä. Ja vaikka mieheni laiskan miehen kokkailuista puhuikin, niin hän on mielestäni parisuhteen roolien suhteen kovin moderni. Huomattavasti modernimpi kuin esimerkiksi entinen supisuomalainen aviomieheni, joka ei esim. kertaakaan lähes kymmenvuotisen yhteisen aikamme aikana kokannut kotona. On siis huomattava, että vaikka mies mieti

Yhdeksän kuukautta tuntuu jo aika isolta luvulta.  Kolmonen on ollut täällä meidän rakastettavana yhtä pitkään kuin hän oli vatsassakin. Vauvavuosi lähestyy loppuaan, mutta mielestäni nyt ollaan vasta pääsemässä käsiksi parhaaseen aikaan; alkaa olla yhdessä tekemisen ja ihmettelemisen vuoro.  Kuvatulkkaus: Kolmonen kurottaa kohti kameraa, kuvassa  näkyy toinen silmä ja kulmakarva sekä korvan nipukka, loput kasvoista peittää kolmosen kurottava käsi Kolmosen kehitys on selkeästi painottunut vauhdikkaan motorisen vaiheen jälkeen kohti kielellistä. Hän on ruvennut juttelemaan tavuilla ja osoittelemaan asioita kirjoista sekä ympäriltään. Esimerkiksi potalla ollessaan kolmonen osoittaa usein ensin pyykkikoria ja sen jälkeen pesukoneen luukkua ja toteaa "täätää". Olemme monet kerrat täyttäneet yhdessä pesukonetta, joten juttu referoi epäilemättä siihen. Ymmärrettyjen sanojen ja lauseiden varasto alkaa olla jo laaja ja kolmonen on myös osoittaa ymmärryksensä yhä selkeämmi

Taannoin sukulaissynttäreillä puhuimme äitiydestä ja vauvoista. "En kyllä enää jaksais vauvavuotta", sukulainen totesi kolmosta seuratessaan. Viiden minuutin päästä hän kuitenkin ylpeili: "En kokenut vauva-aikaa mitenkään raskaana." Jos olisin jaksanut olla kärkäs, olisin huomauttanut vuosien klassisesti kullanneen muistot. Sen sijaan huomasin päästäväni ilmoille oudon myönnytyksen: "Niin, en mäkään." Ja samalla kysyväni pääni sisällä, että mitä hittoa oikein suollan ulos. Kotona pohdin teemaa lisää. Mikä loistoesimerkki suomalaisesta pakkopärjäämisestä. Miksi meidän on niin vaikea myöntää olevamme haavoittuvaisia, epätäydellisiä ja apua tarvitsevia? Uskallan väittää, että ihan jokainen vauvavuosi on raskas.  Minulla on kokemusta myös eri tavalla raskaasta vauvavuodesta ja arjesta ylipäätään. Arjesta, johon liittyy valtavasti huolta ja murhetta omasta lapsesta. Se raskaus on ihan eri sarjassa, eikä sitä ole mielestäni järkevää verrata ns. normaalin vauv

Suosittelen kokeilemaan kaamoksen aiheuttamaan makeannälkään tätä Ghanan pääkaupungin mukaan nimettyä kakkua. Se pitää sisällään kahta hyvin ghanalaista ainesosaa: banaania ja maapähkinöitä. Kakku sopii hyvin loppuvuoden tunnelmaan, sillä sen päälle ripotellaan tuoksuva kaneli-sokerikerros uunista ottamisen jälkeen. Accra-kakku  8 banaania 1,5 dl maapähkinöitä 300g margariinia 4dl sokeria 6dl vehnäjauhoja 4tl leivinjauhetta 1tl ruokasoodaa 0,5tl raastettua muskottipähkinää 0,5tl suolaa (2 kananmunaa) puolikas banaani tai muutamia kuivattuja banaanilastuja kourallinen maapähkinöitä 0,5dl tomusokeria 1tl kanelia Soseuta banaanit (itse teen tämän perunasurvimella jotta joukkoon jää sattumia). Lisää mukaan sulatettu rasva, maapähkinät, sokeri, muskottipähkinä, suola sekä leivinjauhe ja ruokasooda (+kananmunat). Sekoita hyvin. Lopuksi sekoita mukaan jauhot varovaisesti käännellen jottei muodostu liikaa sitkoa. Kaada voideltuun ja jauhotettuun v

Aika ajoin tulee mietittyä, niin kuin varmaan jokaisen bloggarin, että miksi hitossa sitä kirjoittaa ja onko tässä touhussa mitään järkeä. Tarvitseeko siinä olla? Tunnustan suoraan, että olen viimekuukaudet vältellyt kirjoittamasta monikulttuurisista aiheista, vaikka paljon ideoita ja tavallaan halukkuutta puhua asian tiimoilta olisikin. Trollaus, jossa aletaan haukkumaan Valon vammaisuutta tai kyseenalaistamaan erityisäitinä kokemiani asioita, meni todella ihon alle, vaikkei ehkä olisi pitänyt. Ennen kaikkea koin, että minun pitää edelleen jotenkin suojella Valoa, vaikka järjellä kuitenkin ymmärrän, ettei hän suojeluani tarvitse.  Päätin siis mielessäni siirtää kaikki monikulttuurisuusasiat toiseen blogiin(!) ja toteutinkin suunnitelmaani. Kunnes tulin siihen tulokseen, etten a) aio alistua mihinkään trollauspaskaan b) jaksa pitää kahta blogia (:D). Monikulttuurisuus -tuutti aukenee siis taas varmaankin jossain vaiheessa kun inspiraatio iskee ja ajatuksena on myös julkaista sill

Ilokseni voin kertoa, että kolmosen allergia-asioille kuuluu oikein hyvää. Kapea dietti on laajentunut niin, että enää vain maito, kananmuna, maissi ja kookos ovat vältettävien listalla. Kaksi jälkimmäistäkin käyvät pienissä määrin, esimerkiksi maissitärkkelyksenä tai kookosöljynä. Kuvatulkkaus: oman parvekkeen normaalikokoisia ja kirsikkatomaatteja kulhossa kypsymässä Tilanne alkoi helpottaa reilu kuukausi sen jälkeen kun oireilu oli saatu tiukalla dieetillä helpottamaan. Kenties ikä teki tehtävänsä tai sitten dietti auttoi suolistoa parantumaan, ehkä kyseessä oli molempien yhteisvaikutus. Niin tai näin, hieman ennen seitsemän kuukauden ikää ruoat alkoivat sopia paljon paremmin kuin aikaisemmin. Edelleen joistakin uusista kokeilusta saattaa nousta näppyä, mutta se paranee itsekseen, eikä uusiudu. Kiinteiden aloitus provosoi refluksia ja sen kanssa olemme olleet vähän rajalla sen suhteen onko se normaalia vauvaikään kuuluvaa ongelmaa vai ei. Ainakaan selkeää yhteyttä tiettyi

16.10., eli tänään, vietetään YK:n food and agriculture organisationin (ei hajuakaan, mikä tämä on virallisesti suomeksi?) perustamisen vuosipäivän kunniaksi maailman ruokapäivää. Ruoka on jakautunut maapallolla todella epätasaisesti. Yhä enenevissä määrin joka puolella maailmaa taistellaan ylipainon ja sen tuomien terveysongelmien kanssa (1,4 miljardia ihmistä maailmanlaajuisesti), mutta toisaalta maapallolla nähdään edelleen myös nälkää (800 miljoonaa ihmistä). Ei ole kauakaan kun luin (muistaakseni Britannian yleisradioyhtiön) artikkelin siitä, kuinka on ennustettu, että lähivuosina maailmassa on enemmän ali- kuin ylipainoisia. Jotenkin hämmentävää on se, että sekä ali- että ylipainoon liittyy usein ravinneköyhä ruoka. Joku syö joka päivä mäkkärissä ja joku toinen syö joka päivä hänen aterian tähteensä kaatopaikalta tongittuna ja uudelleen friteerattuna (oi kyllä!). Maailma on kummallinen paikka. Suomessa käydään aika ajoin julkista keskustelua siitä, onko (suomalaisella) köyhäll

Kolmonen on kävellyt kohta kuukauden tukea vasten. Varsinkin syöttötuolia on mukava työnnellä ympäri asuntoa. Olin kaavaillut taaperokärryn hankkimista joulu- tai yksivuotislahjaksi, mutta epäilen, että meillä juostaan jo silloin paikasta toiseen. ;) Muksahtelut ovat onneksi vähentyneet paljon ja tukea vasten seisominen onnistuu oikein mallikkaasti. Useimmiten tukea tarvitsee ottaa vain toisella kädellä, niin että toinen vapautuu tiputtelemaan tavaroita lattialle ja poimimaan niitä sitten taas ylös, tiputtaakseen ne uudestaan... Muita mukavia leikkejä ovat ruokapöydän alla tuolinjalkaviidakossa seikkailu sekä konttaaminen hurjalla vauhdilla, hihkumisen säestämänä, kiellettyyn kohteeseen (kunnes hieman ennen kohdetta on hyvä pysähtyä ja kurkistaa taaksepäin tarkistaen, että joku varmasti on huomannut ja tulee perässä ottamaan kiinni - tämä aiheuttaa suuria naurunpyrskähdyksiä). Kolmonen on myös innostunut laululeikeistä, kirjojen lukemisesta (hän nostaa kirjoja korista läheiseen nojat

En ole Valon kuoleman jälkeen juuri kirjoittanut vammaisten asioista, ehkä ajoittain vähän sivunnut. Osittain otin alkuun ihan tarkoituksellakin etäisyyttä niihin, koska tuntui liian vaikealta pysyä "skenessä". Sittemmin olen taas perehtynyt niihin enemmän, vaikkakin helmikuusta asti minulla on ollut oma pikku tahdittaja määräämässä että hirveästi paljon muuhun kuin häneen ei sovi keskittyä (ja se olkoon hänelle sallittua, mielelläni olen sen tehnyt). Viimeisen vuoden aikana ei kuitenkaan ole voinut välttyä uutisilta, jotka kertovat vammaisten palveluiden säästöistä ja niiden myötä huonontuneesta palvelusta. On ollut Helsingin kaupungin (onneksi myttyyn mennyt) suunnitelma omaishoitajien tilanteen huonotamisesta, jota kai jopa kehdattiin perustella omaishoitajien tilanteen parantamisella sekä lukuisia lehtijuttuja sekä mielipidekirjoituksia asumispalveluyksiköiden, tulkki- ja kuljetuspalveluiden ynnä muiden vammaisten tukipalveluiden kilpailutuksista, joiden myötä vammaiste

Toissapäivänä oli kuolleiden lasten muistopäivä. Uskaltauduin kurkistamaan kuolleiden lasten omaisille tarkoitettuun vertaisryhmään somessa. Lopetin joskus raskausaikana sen aktiivisen seuraamisen, koska arkkujen ja kuolleiden vauvojen kuvat olivat liian raskaita katsottavia. Kolmosen syntymän jälkeen en ole käynyt siellä kertaakaan, paitsi nyt. En ole pelännyt kätkytkuolemaa kovin aktiivisesti tai tietoisesti, mutta en voi väittää, etteikö se olisi ollut ajatuksissa. Koska kolmonen on nukkunut niin huonosti ja lyhyissä pätkissä, hän  on ollut lähes koko ajan ns. silmien alla. Nyt, kun pidempiä unipätkiä tulee silloin tällöin päivisin ja alkuillasta, huomaan olevani levoton. Sisälläni on kello, joka alitajunnassani mittaa ajan ja hälyttää kun kolmonen on nukkunut ohi tavallisen unisyklinsä. Alkuun hipsin joka kerta tarkistamaan että rintakehä kohoaa edelleen, mutta olen alkanut koulimaan itseäni ja luottamaan siihen, että elämä kantaa. After all, on ihan normaalia, että lapsi nukkuu

Joku lukija ehkä muistaa vielä kuinka juuri raskauden loppumetreillä sain bellin pareesin eli toispuolisen kasvohermohalvauksen. Tuo halvaus parani oikein hienosti ja muutamassa kuukaudessa se oli muisto vain. Kunnes noin kuukausi takaperin tunsin elohiiren nykinää halvaantuneen puolen silmässä. Seuraavana aamuna hymyily liikutti myös silmäluomen lihaksia. Ensimmäinen reaktio oli: "Voipaskavoipaskavoipaska, se tulee taas". Ahdistuin ajatellessani, että menetän hymyni jälleen (ja aloin miettimään, voinko aiheuttaa sosiaalispsyykkisiä vaurioita kehittyvälle vauvalle jos en pysty ilmaisemaan tunteita kasvoillani). Mutta tilanne ei niin sanotusti edennyt mihinkään. Mieleni valtasivat uudet murheet; onko minulla epätyypillinen halvaus, mistä se johtuu, miksi halvaus ylipäätään uusii? Päädyin ajatusketjuissani siihen aukottomaan vastaukseen, että minulla täytyy ehdottomasti olla aivosyöpä. Ja aivosyöpähän tarkoittaa tottakai kuolemaa. Aavistelin eläväni viimeisiä viikkoja.  Mui

Täytyy ehkä alkaa henkisesti valmistautumaan siihen, että kesä on oikeasti taittumassa syksyksi. Siltä se nimittäin epäilyttävästi vaikuttaa. Parvekepuutarhankin kausi vetelee viimeisiään. Tomaattisadosta tuli kohtalainen ja paljon parempi kuin koskaan aikaisemmin - ilmeisesti tässäkin asiassa voi kehittyä. Ehkä kaamos kuluu nopeammin ensi kevättä suunnitellessa... :) Kolmonen on tehnyt kuukauden aikana valtavia motorisia harppauksia. Melko pian puolivuotispäivän jälkeen hän ryhtyi konttaamaan ja vauhti sekä ketteryys lisääntyivät päivä päivältä. Sen jälkeen suunta onkin ollut kohti korkeuksia. Tukea vasten seisomaan nouseminen onnistuu jo tuosta noin vain ja hataria askeliakin tuettuna otetaan.  Tuntuu todella kummalliselta, että minulla on motorisesti taitava lapsi. Tällaisista taidoista Valon kanssa vain haaveiltiin ja tuetta istumista sekä suojarefleksejä harjoiteltiin vuosi toisensa perään hyvin laihoin tuloksin. On hämmentävää seurata tilannetta, jossa taidot kehittyvätkin päi

Nyt, kun kolmonen menee nukkumaan hieman aikaisemmin ja iltaan jää aikaa itselle, olen antanut itselleni luvan lösähtää toisinaan tv:n ääreen elokuvan tai dokkarin pariin. Tänään katsoin dokumentin, jossa pohdittiin hyttysten levittämiä sairauksia. Haastateltavana oli muunmuassa yhdysvaltalainen pariskunta, joka odotti toista lastaan. He olivat zikaviruksen ja sen aiheuttaman mikrokefalian pelossa linnoittautuneet kotiinsa ja itku kurkussa kertoivat miettineensä vaihtoehtoja mahdollisen sikiön zikatartunnan varalle.  En voinut olla kokematta pientä närkästymistä asenteen tiimoilta ja huomaan kokevani sitä usein kun eteeni tulee ihmisiä, joilla ei ole mitään kosketuspintaa erityislapsen kanssa elämiseen ja elämän arvaamattomuuteen. Johtuuko tämä katkeroitumisesta vai pelkästä eletyn elämän silmille roiskimasta realismista, en tiedä. Eräässä somekeskustelussa karvani nostatti äiti, joka retosteli sillä, että hänen lapsensa erinomainen terveys johtuu loistavista terveyskasvatusmetodei

Viimeinen viikko on vauvanhoidon ohella mennyt Turun tapahtumia sulatellessa ja siihen liittyviä artikkeleita lukien, omia ajatusketjuja edestakaisin seilaillen. Ollakseni ihan rehellinen, ei terroriteko sinänsä juuri hätkäyttänyt, lähinnä pettyneenä totesin, että nyt se tapahtui täälläkin. Olihan nimittäin aika suuret todennäköisyydet siihen, että ennemmin tai myöhemmin näin käy. Yllättävä fakta oli se, että se tapahtui Turussa, mutta ehkä se johtuu vain omasta Helsinki-napaisuudestani. Terrori-iskuihin turtuu helposti, koska niitä tapahtuu niin paljon. Täytyy pysähtyä oikeasti miettimään, mitä on tapahtunut, millaista on ollut siellä kaiken keskellä ja mitä tapahtunut tarkoittaa uhreille ja omaisille... Joka tapauksessa monikulttuursisuudesta, maahanmuuttajista  ja uskonnoista keskusteleminen muuttui taas askeleen vaikeammaksi. Faktat pitäisi ottaa faktoina ja let's face it: terroritekojen tekijät tulevat lähes aina Pohjois-Afrikasta ja ovat nuoria, miespuolisia muslimeja. Tark

Takana kesä ilman jäätelöä ja mansikoita. Tai kirsikoita tai herneitä tai ylipäätään oikein mitään. Seitsemän ruoka-aineen imetysdieetti on pikkuhiljaa laajentunut yrittämisen ja erehtymisen tietä, käsittäen nyt 13 ruoka-ainetta plus suolan ja sokerin.  Kaikki täytyy tehdä itse, koska ruoka-aineiden lista on niin rajoitettu ja lisäksi valmiit tuotteet sisältävät poikkeuksetta lisäaineita. Niitä en halua vielä pakkaa sekoittamaan, vaikka ne yleensä kovin käsiteltyjä ovatkin ja aiheuttavat harvoille oireita. Koska kaikki täytyy tehdä itse, ruokailu vie tuhottomasti aikaa ja niin sanottuja nopeita kaloreita on vaikea saada. Minulla on lähes jatkuvasti nälkä ja paino uhkaa pudota vaikka lisään öljyä sinne tänne ja tuonne. Kiitos ja ylistys, että sain otettua taatelit ruokavalioon, sillä niistä saa sekä kivennäisaineita, energiaa että nopeaa mahantäytettä. Olen puolivakavissani harkinnut taateleiden uittamista oliiviöljyssäkin. Jokainen uusi sopiva ruoka-aine tuntuukin lottovoitolta ja

Ehti kulua kovin pitkä tovi niin, etten nähnyt yhtään unta Valosta. Kaiken tämän vauva-arjen keskellä ei silti mene ohi päivääkään, etteikö Valo olisi mielessäni, tietenkään. Ikävä on muodoltaan hellää kaipausta, muistelua. Riipaisevaakin se saattaa olla, jos pysähtyy kaiken tohinan, kasvun ja kehityksen ihmeen keskelle ja hiljentyy. Katselen päivittäin seinällä olevia Valon kuvia, vaivun hetkeksi ajatuksiin. Keväällä oli ehkä vähän piinaavakin vaihe, jolloin Valon kuolinyö palasi sitkeästi mieleen joka ikinen ilta kun pääsin sänkyyn. Mietin ja pyörittelin päässä niitä samoja asioita, joita olen siellä yhä uudelleen pyöritellyt. Miksi en tajunnut, olisi pitänyt tehdä toisin. Oliko Valolla yksinäistä, pelkäsikö hän, tekiköhän kuolema kovin kipeää. Mietin, kuinka tietoinen Valo oli siinä vaiheessa kun kolmelta aamuyöllä siirsin hänet omaan sänkyynsä takaisin. Mietin ja mietin ja mietin, mutta näiden ajatusten tiimoilta ei taida tulla miettimällä valmiiksi. Nyt olen taas nukahtanut

Kuluneet puoli vuotta kolmosen kanssa ovat olleet intensiivisiä ja haasteellisiakin. Kolmonen on "suuritarpeinen vauva" kuin suoraan oppikirjan sivulta; paljon syliä ja läheisyyttä on tarvittu, oman lisänsä ovat tietysti tuoneet allergiat. Sitteristä ei ole ollut juuri  mitään iloa, kantoliina on sen sijaan ollut apuväline arvossaan. Vaunut ovat ehkä jostain siitä väliltä, käytössä kyllä, mutta jossain vaiheessa matkaa niillä yleensä kärrätään jotain muuta kuin kolmosta, joka nököttää kannettavana sylissä.  Vaikka päivät ovat edelleen täynnä vauvatouhua, niin tässä puolen vuoden taitteessa huomaan, että pikkuhiljaa myös helpottaa. Kun meillä alkuun asui vastasyntynyt, joka heräsi heti alas laskettaessa eikä kertakaikkiaan nukkunut missään muualla kuin sylissä, niin nykyään päiväunet ja illat nukutaan omassa sängyssä. Vaikka kolmonen havahtuu edelleen todella herkästi unijakson vaihtuessa (30-60 minuutin välein), niin usein hän myös nukahtaa takaisin helposti. Sattumaa tai

Meillä juhlittiin miehen 35-vuotissyntymäpäiviä. Ei mitenkään mullistavasti ja miehellä oli päivällä töitäkin, mutta mielestäni syntymäpäivä pitää aina huomioida jotenkin, oli kyseessä mikä tahansa ikä. Kakkua en viitsinyt leipoa, sillä se olisi päätynyt 90 prosenttisesti esikoisen kitaan - itse en imetysdieetiltäni pysty kakkuilemaan ja mies taas on hyvin pieniruokainen mitä tulee sokeriin. Ghanassa elää vahvana uskomus, että sokeri vaikuttaa alentavasti potenssiin. Sen sijaan valmistin maissiryyneistä, taatelista ja kookoksesta makeisia, täytin kulhon popkornilla ja ruoaksi tein jollof -riisiä, jota usein Ghanassa juhlaruokana tarjoillaan. Jollof  -riisi (Thai)Riisiä Tomaattimurskaa Papuja Sipulia Valkosipulia Currya Kuivattuja chilejä Timjamia Liemikuutio Suolaa Öljyä Kuori ja pilko sipuli, kuumenna kattilassa öljyä. Kuullota sipulia öljyssä, lisää hetken päästä hienonnettu valkosipuli, curryjauhe ja murennetut kuivatut chilit. Kuullottele hetki, kunnes mausteet

En ole sitä ihmistyyppiä, joka kasaisi valtavasti ihmisiä ympärilleen. Minulla ei ole ikinä ollut montaa ystävää ja viihdyn mainiosti omassa seurassani. Siltikin aikuisiällä minulle on kasaantunut enemmän ystäviä kuin koskaan ennen elämässäni. Varsinkin Valon myötä tapasin monta ihanaa ihmistä. Valon kuoleman jälkeen olen myös pyrkinyt aiempaa suurempaan aktiivisuuteen ihmissuhteiden ylläpidossa, vaikka hyvä ystävyys kyllä säilyy pidemmänkin hiljaisuuden alla. Tällä viikolla tapasin ystävän, johon tutustuin jo teininä ja jonka kanssa on niiltä vuosilta paljon muistoja. Ystävän, joka on säilynyt nämä kaikki vuodet, mutta jonka kanssa on jo pitkään tuntunut, että jotain on meidän välissämme. Verho, joka estää sen välittömän, helpon yhteyden, joka meillä aiemmin oli. Olen miettinyt pääni puhki, mikä se oikein on ja mitä on tapahtunut. Päätyen siihen, että se on ehkä vain eri suuntiin vienyt elämä, klassinen "erilleen kasvaminen". Ja sitten, tällä viikolla, ystävä, joka on a

Takana pian kaksi kuukautta dieetaten. Useamman kerran on jouduttu tekemään hienosäätöä, mutta lopulta on löytynyt kombo, jolla homma pysyy edes huterasti kasassa, paino sanalla 'huterasti'. Ihottumaa on edelleen, mutta suurin osa ihosta on hyvässä kunnossa. Tuntuu, että kolmonen reagoi lähes kaikkeen, joten täysi oireettomuus ei ehkä ole saavutettavissa oleva tavoite (ainakaan niin kauan kun emme saa asiantuntevalta lääkäriltä apua). Pääasia on, että ihottuma ei juurikaan kutise ja yöt menevät nukkuen. Päiväunetkin ovat levollisempia. Tuntuu kuitenkin, että mitään niistä vähistä ruoka-aineista, joita voin syödä, en voi syödä liian paljon tai oireet lisääntyvät. Se on aika haastavaa kun dieettiin kuuluu vain kourallinen aineksia ja energiaa elämiseen ja imettämiseenkin pitäisi saada. Niinpä olemmekin päättäneet alkaa pikkuhiljaa lisäilemään ruokavalioon uusia osasia, aloittaen yleisesti hyvin siedetyistä. Rohkaisua antoi kokeilu, jossa söin lyhyen reissumme ajan ns. normaali

Kuvatulkkaus: pikkupetunia rönsyää ulos parvekelaatikosta Aivot ovat vissiin vähän lomatilassa, kirjoittaminen tuntuu pitkästä aikaa työläälle ja punainen lanka on tekstejä työstäessä hukassa. Harvinaista minulle, joka yleensä kirjoitan vaivattomasti ja teksti muotoutuu lähes itsestään. Ehkäpä kesken jääneitä aiheita pitää vielä kypsytellä hetki pääkopan sisäpuolella... Kuvatulkkaus: mustasilmäsusanna kukkii ja köynnöstää Kuvatulkkaus: mustasilmäsusannan lehdellä levähtää pieni siivekäs hyönteinen Heinäkuu etenee kovaa vauhtia ja nautimme auringosta aina kun siihen on mahdollisuus (käsivarsissa on jo havaittavissa pientä päivetystä, hiphuraa ;) ). Parvekepuutarha rehottaa ja silmä lepää parvekkeella istuessa. Loppujen lopuksi kasvamaan valikoitui tänä vuonna mansikkaa, kolme eri lajiketta tomaattia, basilikaa ja laventelia. Pelkästään silmien somistukseksi valitsin kahta eri petuniaa, mustasilmäsusannaa sekä fuksiaa. Mansikat tuoksuvatkin parvekkeella huumaavan make