Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2017.

Me ma mo adowa pa!

Kuva
Meillä juhlittiin miehen 35-vuotissyntymäpäiviä. Ei mitenkään mullistavasti ja miehellä oli päivällä töitäkin, mutta mielestäni syntymäpäivä pitää aina huomioida jotenkin, oli kyseessä mikä tahansa ikä. Kakkua en viitsinyt leipoa, sillä se olisi päätynyt 90 prosenttisesti esikoisen kitaan - itse en imetysdieetiltäni pysty kakkuilemaan ja mies taas on hyvin pieniruokainen mitä tulee sokeriin. Ghanassa elää vahvana uskomus, että sokeri vaikuttaa alentavasti potenssiin. Sen sijaan valmistin maissiryyneistä, taatelista ja kookoksesta makeisia, täytin kulhon popkornilla ja ruoaksi tein jollof -riisiä, jota usein Ghanassa juhlaruokana tarjoillaan. Jollof  -riisi (Thai)Riisiä Tomaattimurskaa Papuja Sipulia Valkosipulia Currya Kuivattuja chilejä Timjamia Liemikuutio Suolaa Öljyä Kuori ja pilko sipuli, kuumenna kattilassa öljyä. Kuullota sipulia öljyssä, lisää hetken päästä hienonnettu valkosipuli, curryjauhe ja murennetut kuivatut chilit. Kuullottele hetki, kunnes mausteet

Ajatuksia ystävyydestä

En ole sitä ihmistyyppiä, joka kasaisi valtavasti ihmisiä ympärilleen. Minulla ei ole ikinä ollut montaa ystävää ja viihdyn mainiosti omassa seurassani. Siltikin aikuisiällä minulle on kasaantunut enemmän ystäviä kuin koskaan ennen elämässäni. Varsinkin Valon myötä tapasin monta ihanaa ihmistä. Valon kuoleman jälkeen olen myös pyrkinyt aiempaa suurempaan aktiivisuuteen ihmissuhteiden ylläpidossa, vaikka hyvä ystävyys kyllä säilyy pidemmänkin hiljaisuuden alla. Tällä viikolla tapasin ystävän, johon tutustuin jo teininä ja jonka kanssa on niiltä vuosilta paljon muistoja. Ystävän, joka on säilynyt nämä kaikki vuodet, mutta jonka kanssa on jo pitkään tuntunut, että jotain on meidän välissämme. Verho, joka estää sen välittömän, helpon yhteyden, joka meillä aiemmin oli. Olen miettinyt pääni puhki, mikä se oikein on ja mitä on tapahtunut. Päätyen siihen, että se on ehkä vain eri suuntiin vienyt elämä, klassinen "erilleen kasvaminen". Ja sitten, tällä viikolla, ystävä, joka on a

Allergiakatsaus

Takana pian kaksi kuukautta dieetaten. Useamman kerran on jouduttu tekemään hienosäätöä, mutta lopulta on löytynyt kombo, jolla homma pysyy edes huterasti kasassa, paino sanalla 'huterasti'. Ihottumaa on edelleen, mutta suurin osa ihosta on hyvässä kunnossa. Tuntuu, että kolmonen reagoi lähes kaikkeen, joten täysi oireettomuus ei ehkä ole saavutettavissa oleva tavoite (ainakaan niin kauan kun emme saa asiantuntevalta lääkäriltä apua). Pääasia on, että ihottuma ei juurikaan kutise ja yöt menevät nukkuen. Päiväunetkin ovat levollisempia. Tuntuu kuitenkin, että mitään niistä vähistä ruoka-aineista, joita voin syödä, en voi syödä liian paljon tai oireet lisääntyvät. Se on aika haastavaa kun dieettiin kuuluu vain kourallinen aineksia ja energiaa elämiseen ja imettämiseenkin pitäisi saada. Niinpä olemmekin päättäneet alkaa pikkuhiljaa lisäilemään ruokavalioon uusia osasia, aloittaen yleisesti hyvin siedetyistä. Rohkaisua antoi kokeilu, jossa söin lyhyen reissumme ajan ns. normaali

Writer's block

Kuva
Kuvatulkkaus: pikkupetunia rönsyää ulos parvekelaatikosta Aivot ovat vissiin vähän lomatilassa, kirjoittaminen tuntuu pitkästä aikaa työläälle ja punainen lanka on tekstejä työstäessä hukassa. Harvinaista minulle, joka yleensä kirjoitan vaivattomasti ja teksti muotoutuu lähes itsestään. Ehkäpä kesken jääneitä aiheita pitää vielä kypsytellä hetki pääkopan sisäpuolella... Kuvatulkkaus: mustasilmäsusanna kukkii ja köynnöstää Kuvatulkkaus: mustasilmäsusannan lehdellä levähtää pieni siivekäs hyönteinen Heinäkuu etenee kovaa vauhtia ja nautimme auringosta aina kun siihen on mahdollisuus (käsivarsissa on jo havaittavissa pientä päivetystä, hiphuraa ;) ). Parvekepuutarha rehottaa ja silmä lepää parvekkeella istuessa. Loppujen lopuksi kasvamaan valikoitui tänä vuonna mansikkaa, kolme eri lajiketta tomaattia, basilikaa ja laventelia. Pelkästään silmien somistukseksi valitsin kahta eri petuniaa, mustasilmäsusannaa sekä fuksiaa. Mansikat tuoksuvatkin parvekkeella huumaavan make

Viides kuukausi

Kolmonen täytti viisi kuukautta. Vauvavuosi etenee tasaisen varmasti ja se tuntuu hyvältä. Pienestä nyytistä on kuoriutunut touhottaja, joka heiluu, hytkyy, hyörii ja hölisee hyväntuulisena kadehdittavalla energiamäärällä. Toisinaan touhotuksen määrälle ei voi muuta kuin nauraa - ja siitäkin saa palkaksi hurmaavan hampaattoman hymyn! Nautin valtavasti oikeassa ajassa tapahtuvasta normaalista kehityksestä. Siitä, että jokainen askel on lupaus seuraavasta ja minä saan vain ihastella kaikkea. Kolmonen yrittää kovasti päästä selältä vatsalleen ja epäilemättä siinä pian onnistuukin. Liikkuminen onnistuu mittarimatotekniikalla taaksepäin, mutta peruuttamisessa on se huono puoli, että se päätyy aina siihen, että kolmonen on jossain jumissa. Tavarat vaihtuvat taitavasti kädestä toiseen ja esineiden nappaaminen ennen kenenkään väliin ehtimistä onnistuu yhä paremmin. Olemme myös uusien suositusten mukaisesti maistelleet makuannoksia niistä ruoka-aineista, joita dieettini sisältää. Määrät ov

Jostain ihan muusta

Kuva
Jos haluaa pomminvarman small talk -aiheen, pitää haastella säästä, vai mitä? Se on universaali puheenaihe, koskettaa kaikkia ja kirvoittaa jokaisessa jonkinlaisen mielipiteen. Se on aihe, joka on helppo ottaa neutraaliutensa vuoksi esiin kenen kanssa vaan. Tietysti sään päivittelyn  voi nähdä myös turhanpäiväisenä, sillä siihen ei voi lainkaan vaikuttaa. Mutta toisaalta se yhdistää meitä kaikkia ja harvemmin kenenkään elämä on kovin pahasti pilalla, vaikka säästä vähän marmattaisikin. Erityisen kiinnostava sää on tapahtumarikkautensa vuoksi Suomessa. Vaikka aamulla ylösnoustessa paistaisi aurinko, mukaan kannattaa varmuuden vuoksi pakata sateenvarjo ja lämpöasteet pitää kesälläkin tarkistaa, koska aurinkoinen sää ei ole missään määrin lämmön tae. "That's Finland for you", tapaa mieheni sanoa kun kauhistelemme säätä.  Miehen on vaikea ymmärtää, miten sää  voi Suomessa vaihdella niin paljon yhdenkin päivän aikana. Vasta hänen myötään olen tullut ajatelleeeksi, että se e