Pimeän jälkeen

"Cooking is a lazy man's job" mies totesi maapähkinäpataa kokkaillessaan. Tällä hän viittasi siihen, kuinka Ghanassa usein ajatellaan että kokkaus kuuluu naisille - miehen tehtävä on nimittäin hankkia elanto kotiin. Siispä mies, jolla on aikaa kokkailla kotona, on laiska, koska hän ei ole töissä. Ja laiskuus taas on Ghanassa oikeasti tosi iso perisynti ja vakava syytös, jos sellaisen ilmoille heittää. Miehen ja naisen roolit ovat tietenkin tässä esimerkissä korostetun perinteiset, vaikka nekin ovat alkaneet Ghanassa pikkuhiljaa murtua. Syynä tähän on talouskasvu, joka on työpaikkoja luodessaan antanut myös naisille mahdollisuuden käydä töissä. Ja vaikka mieheni laiskan miehen kokkailuista puhuikin, niin hän on mielestäni parisuhteen roolien suhteen kovin moderni. Huomattavasti modernimpi kuin esimerkiksi entinen supisuomalainen aviomieheni, joka ei esim. kertaakaan lähes kymmenvuotisen yhteisen aikamme aikana kokannut kotona. On siis huomattava, että vaikka mies mieti

Yhdeksän kuukautta tuntuu jo aika isolta luvulta.  Kolmonen on ollut täällä meidän rakastettavana yhtä pitkään kuin hän oli vatsassakin. Vauvavuosi lähestyy loppuaan, mutta mielestäni nyt ollaan vasta pääsemässä käsiksi parhaaseen aikaan; alkaa olla yhdessä tekemisen ja ihmettelemisen vuoro.  Kuvatulkkaus: Kolmonen kurottaa kohti kameraa, kuvassa  näkyy toinen silmä ja kulmakarva sekä korvan nipukka, loput kasvoista peittää kolmosen kurottava käsi Kolmosen kehitys on selkeästi painottunut vauhdikkaan motorisen vaiheen jälkeen kohti kielellistä. Hän on ruvennut juttelemaan tavuilla ja osoittelemaan asioita kirjoista sekä ympäriltään. Esimerkiksi potalla ollessaan kolmonen osoittaa usein ensin pyykkikoria ja sen jälkeen pesukoneen luukkua ja toteaa "täätää". Olemme monet kerrat täyttäneet yhdessä pesukonetta, joten juttu referoi epäilemättä siihen. Ymmärrettyjen sanojen ja lauseiden varasto alkaa olla jo laaja ja kolmonen on myös osoittaa ymmärryksensä yhä selkeämmi

Taannoin sukulaissynttäreillä puhuimme äitiydestä ja vauvoista. "En kyllä enää jaksais vauvavuotta", sukulainen totesi kolmosta seuratessaan. Viiden minuutin päästä hän kuitenkin ylpeili: "En kokenut vauva-aikaa mitenkään raskaana." Jos olisin jaksanut olla kärkäs, olisin huomauttanut vuosien klassisesti kullanneen muistot. Sen sijaan huomasin päästäväni ilmoille oudon myönnytyksen: "Niin, en mäkään." Ja samalla kysyväni pääni sisällä, että mitä hittoa oikein suollan ulos. Kotona pohdin teemaa lisää. Mikä loistoesimerkki suomalaisesta pakkopärjäämisestä. Miksi meidän on niin vaikea myöntää olevamme haavoittuvaisia, epätäydellisiä ja apua tarvitsevia? Uskallan väittää, että ihan jokainen vauvavuosi on raskas.  Minulla on kokemusta myös eri tavalla raskaasta vauvavuodesta ja arjesta ylipäätään. Arjesta, johon liittyy valtavasti huolta ja murhetta omasta lapsesta. Se raskaus on ihan eri sarjassa, eikä sitä ole mielestäni järkevää verrata ns. normaalin vauv

Suosittelen kokeilemaan kaamoksen aiheuttamaan makeannälkään tätä Ghanan pääkaupungin mukaan nimettyä kakkua. Se pitää sisällään kahta hyvin ghanalaista ainesosaa: banaania ja maapähkinöitä. Kakku sopii hyvin loppuvuoden tunnelmaan, sillä sen päälle ripotellaan tuoksuva kaneli-sokerikerros uunista ottamisen jälkeen. Accra-kakku  8 banaania 1,5 dl maapähkinöitä 300g margariinia 4dl sokeria 6dl vehnäjauhoja 4tl leivinjauhetta 1tl ruokasoodaa 0,5tl raastettua muskottipähkinää 0,5tl suolaa (2 kananmunaa) puolikas banaani tai muutamia kuivattuja banaanilastuja kourallinen maapähkinöitä 0,5dl tomusokeria 1tl kanelia Soseuta banaanit (itse teen tämän perunasurvimella jotta joukkoon jää sattumia). Lisää mukaan sulatettu rasva, maapähkinät, sokeri, muskottipähkinä, suola sekä leivinjauhe ja ruokasooda (+kananmunat). Sekoita hyvin. Lopuksi sekoita mukaan jauhot varovaisesti käännellen jottei muodostu liikaa sitkoa. Kaada voideltuun ja jauhotettuun v